Jälleen on käsillä se aika vuodesta, kun valitaan edellisvuoden maailman paras urheilija. Tällä kertaa vuoden miesurheilijan tittelistä on mukana kisaamassa myös F1-maailmanmestari Kimi Räikkönen. Hyvä Kimi! Onnea Suomi, Espoo ja Matinkylä.
Palkintoa on tyrkytetty vuodesta 2000 lähtien ja pysti on jaettu kolmesti Roger Federerille, kahdesti Michael Schumacherille ja Tiger Woodsille, kertaalleen pystin ovat saaneet Lance Armstrong ja naisten sarjassa mm. Marion Jones, Kathy Freeman, Janica Kostelic ja Jelena Isinbajeva.
Palkinnon saajan päättää monikymmenpäinen urheilutsuurnalistien raati ja pystit jaetaan ilmeisesti jonkinlaisessa keskinäisen kehun-gaalassa.
Ei tässä voi kuin ihmetellä, että mikä tällaisen väkisin väännetyn oloisen Laureus-palkinnon tarkoitus on. Onko kyseessä vain se kuuluisa oman hännän kohottelu, naapurikateus kulttuuriväen gaaloille vai se ikuinen "kenellä on pisin"-kisailu?
Laureus World Sports Awards
Awards recognise the achievements of those teams and individuals who symbolise the very best in sport.
Niinpä niin, very best in sport. Kuinkas näitä eri lajjien very best in sporteja sitten verrataan keskenään? Toki jokainen voidaan valita omassa lajissaan parhaaksi, mutta miten verrataan tennispelaajaa, F1-kuljettajaa, jalkapalloilijaa ja pikajuoksijaa keskenään? Entä vaikuttaako tulevaan valintaan yhtään se, että tennispelaaja on voittanut pystin jo kolmesti peräkkäin, pelannut kymmenessä edellisesssä Grand Slam-turnauksessa loppuottelussa ja ollut maailmanlistan ykköspelaajana nyt jo yli 200 viikkoa putkeen, F1-kuljettaja on voittanut juuri vasta ensimmäisen maailmanmestaruutensa, jalkapalloilija on parhaita omassa lajissaan ja pikajuoksia on nyt vain yksi pikajuoksija muiden joukossa.
Miten valitaan paras, jos ehdokkailla ei ole muuta yhteistä keskenään kuin se, että kaikki voidaan laskea urheilijoiksi? Pitääkö vain todeta, että kyse on makuasiasta.
Samalla periaatteellahan voitaisiin perustaa oma palkintogaala esimerkiksi hedelmille ja valita maailman paras. Vastakkain kisaavat appelsiini, omena, ananas ja päärynä. Sitten lähetetään vain sähköpostilla ruokatsuurnalisteille kysely, ettämikä on paras ja julkistetaan ananas voittajaksi jossain glamouria tihkuvassa über-gaalassa. Tämän jälkeen muut hedelmät tietysti kunnioittavat ananasta entistä enemmän, kauppojen hedelmälaarit täyttyvät ananaksesta ja kilohinta nousee aivan uusille lukemille.
Katsotaan, että kehtaavatko antaa pystiä neljättä kertaa peräkkäin samalle kaverille, jos eivät niin seuraavaksi jonossa taitaa olla Räikkönen tai Kaka. Se on sitten taas eri asia, että onko formulat urheilua ja formuloitsijat urheilijoita. Onneksi tässä koko lystissä ei taida ylipäätään olla isommalti kyse urheilusta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti